Lisää tähän teksti -- kirjoittamisen aloittamisen tuska

Kuten varmaan useammalla kirjoittajalla, joka tekee sitä työkseen tai huvikseen, minullakin on suunnaton tyhjän paperin pelko. Etenkin kun kiire kutittelee, kun lehti on menossa painoon tai nettijutun pitäisi olla yhdeltä istumalta valmis.

En tiedä miten muut tätä pelkoa pitävät poissa, mutta esimerkiksi radiohaastattelun pohjalta alan vain kylmästi litteroimaan tekstiä auki, jos en saa heti kunnollista ahaa-elämystä, miltä tekstin pitäisi näyttää ja kuulostaa.

Tämä ei tietenkään toimi lehtien puolella ainakaan itselläni, koska on helvetin vittumaista ja hidasta alkaa litteroimaan pahimmassa tapauksessa yli tunnin pituista haastattelua auki, samaan aikaan kun taittaja tulee kysymään että missäs se juttu luuhaa. Voisin joskus kirjoittaa siitäkin, miten maailman hajamielisemmästä ihmisestä voi tehdä tyypin, joka muistaa kaksituntisen haastattelun suunnilleen ulkoa. Tai keskustelun, miten sen haluaa ajatella.

Kirjoittajana olen parhaimmillani, kun tiedän mitä olenkaan oikein tekemässä. Muuten koko homma leviää kuin Jokisen eväät ja tekstistä tulee vain peräkkäisiä lauseita, joissa ei taida olla edes mitään järkeä.
Tietenkin on eri asia, jos kirjoittaa uutistekstiä, johon ei voi alkaa kirjoittamaan Kalevalan mitalla runoteosta.

Olen ehkä siinä mielessä huono ja laiska kirjoittaja, että en pysty oksentamaan tekstiä yhdellä kertaa ilman suurempaa ja syvempää ajatusta. Teen kahvitauollakin ajatustyötä, vaikka näyttäisi siltä että neiti vain istuu ja syö pullaa yli puolituntia ja ravaa tupakalla. Pahin tilanne on, jos joudun tuijottamaan näyttöpäätettä, kursorin vilkkuessa vimmatusti.

Toivottavasti saan blogiini kirjoitettua järkeviä ajatuksia ja mielipiteitä, sekä tarinoita. Ettei tämäkin blogi ole vain yhtä lauseoksennusta bittiavaruuteen.

(Oikeasti tyhjästä paperista aiheutuvan ahdistuksen voittaa ihan helvetinmoinen kiire. Paras luovuuden lähde ikinä, suosittelen!)